Oma blogiluettelo

Tietoja minusta

Oma kuva
Kartanohistorioitsijan prosopografista genealogiaa historian hämystä ja sukujuurien lomasta. Tarinoita Hauhon ja sen lähialueen kartanoiden historiasta sekä niiden lähettyvillä asuneista ihmisistä 1700- ja 1800-luvun taitteessa. Blogini on omistettu kirjailija Jane Austenille ja hänen aikakaudelleen Hämeessä. Oma kartanoni on vanha karpionmaa: pelto tai kaskimaa, johon perimätiedon mukaan on kylvetty yksi karpion mitta kauraa. "My task is piecing together a puzzle...I hope to reconstitute the existence of a person whose memory has been abolished...I want to re-create him, to give him a second chance...to become part of the memory of his century." (Alain Corbin, The Life of an Unknown, 2001)

tiistai 14. helmikuuta 2017

Hovinkartanon neiti


Kolmas hauholainen sulotar, johon Eric Ehrström kesällä 1811 kiinnitti huomiota, oli Hovinkartanon neiti Margareta Charlotta Gripenberg.

Mutta mukana oli myös eräs Neiti Gripenberg, Portaan toisella puolen sijaitsevassa Hofgårdissa asuvan Yliluutn. Gripenbergin tytär. Tämä on vähän yli 12-vuotias, mutta peräti soma tyttö sekä ulkomuodoltaan että käytökseltään.”

Aikakaudella ei ollut outoa, että 12-vuotiaat tytöt olivat mukana vierailulla ja tanssiaisissa. Heille myös flirttailtiin ja heitä voitiin ihailla ja palvoa. Eric Ehrström itse oli ollut 17-vuotiaana tulenpalavasti rakastunut vuonna 1808 nuoreen 12-vuotiaaseen Johanna Malmiin, jolle kirjoitti kiihkeitä lemmenkirjeitä Suomen sodasta.

Margareta Charlotta oli Sotjalan Hovinkartanon omistaneen everstiluutnantti Odert Albrekt Gripenbergin ja hänen vaimonsa Margareta Magdalena Leopoldin nuorin tytär. Perheen lapsista vain kaksi eli aikuisiksi: nuorin Margareta Charlotta ja vanhin Gustava Magdalena. Ainoa poika Odert Vilhelm oli kuollut vuonna 1808 oopiskelijana Turun akatemiassa. Samana Vuonna Gustava Magdalena Gripenberg oli avioitunut senaatin esittelijäsihteerin Adam Teodor Langenskiöldin kanssa. Margareta Charlotta oli siten tavallaan vanhempiensa ainokainen, jota ehkä hemmoteltiin ja jonka sallittiin osallistua seurapiiririentoihin jo varhain.

Hovinkartanon 1830 valmistunut päärakennus
Neiti Gripenberg ei ollut mamselli, vaan aatelisneiti ja perijätär. Oikeastaan Ehrström varmasti tiesi, ettei voisi aatelittomana oikein tosissaan hakkaillla aatelisneitiä. Mamselli Schreck oli sikäli "parempi" ihastuksen kohde. Ehrström viehättyi Hovinkartanossa näkemäänsä uutuuteen. ”Paikka on hyvin kaunis, ja sen kauneutta on lisännyt tuntuvasti myös taide. Taloon on rakennettu parveke, ensimmäinen näkemäni. Jos joskus maailmassa kykenen rakentamaan itselleni talon, siinä pitää olla parveke”. Hovinkartanon vanhimmassakin päärakennuksessa oli siis jo vuonna 1811 uutuus: parveke, jossa voitiin ihailla maisemaa Pyhäjärvelle.

Kovin nuorena ei Hovinkartanon neiti Gripenberg avioitunut. Hän ehti pitkään tanssia maalaisseurapiirien kaunottarena. Isä Odert Albrekt kuoli vuonna 1823, joten kartanoon jäi leskiäiti ja tytär. Margareta Charlotta ehti täyttää 29-vuotta ennen kuin avioitui 32-vuotiaan serkkunsa Carl Emil Furuhjelmin kanssa. Avioliitto vahvisti kartanon pysymistä äidin sukupiirissä. Tämä kun oli perinyt kartanon isältään. Nuori pari asettui Hovinkartanoon, jonne ryhdyttiin suunnittelemaan uutta, komeaa ja muodinmukaista päärakennusta. Hauhon tuon ajan loisteliain kartanorakennus valmistui vuonna 1830, mutta kovin pitkään rouva Margareta Charlotta ei siitä ehtinyt nauttia. Nuori rouva menehtyi vain 36-vuotiaana 18.7 1834 kolmanteen synnytykseensä.  Niin sanomattoman hauras oli ihmisen elämänlanka 1800-luvun alussa...
Margareta Charlotta ei ehtinyt viettää nimipäiväänsä 20.7. Hän varmasti muisti loppuun asti kesällä 1811 vietetyn Gretan päivän. Palatkaamme sinne, onnellisiin kesäpäiviin, jotka Eric Ehrströmin käsi ikuisti.

Neiti Gripenberg oli esittänyt tohtorinna Walleniuksen kautta Ehrströmille kainon pyynnön nimipäivärunosta Gretan päivänä. Nuori herra koki tehtävän vaikeana eikä mitenkään riemuisella mielellä ryhtynyt laatimaan runoa Margareta Charlotta Gripenbergille ja 3-vuotiaalle Carolina Margareta Krogiukselle.

Ehrström kuitenkin tunnusti: ”Pienellä, rakastettavalla Neiti Gripenbergillä ei ole mitään osuutta tämänpäiväiseen tyytymättömyyteeni – ei, sydämeni kuiskaa, että jos minun runossani tällä kertaa on jonkinlaisia ansioita, tämä johtuu siitä, että hän on ollut runon kohteena.”

Nimipäivää vietettiin Pappilan läheisyydessä olevalla torpalla, jonne oli laadittu ”lehväsali”. Siellä oli kaksi koristeltua tuolia, joille molemmat Margaretat istutettiin. Vanhemmalle neiti Margareta Charlottalle laulettiin seuraava ritarillinen runoelma:

Ota vastaan tämä iloisten ystäviesi
kunnianosoitus – älä väheksy sitä –
sinä Charlotte, hellä ystävämme,
joka tunnet sydämemme.
Nauti rauhassa onnesta
nuoruutesi kauniissa keväässä
saakoon vaelluksesi päättyä syksyn vuosina
ilman kyyneleitä.
Suokoon taivas Sinulle kaikkea hyvää! –
Mutta älä koskaan unohda meitä, Charlotte!
Ajattelemme Sinua joka päivä
ja toivomme sinulle alati hyvää.

Ehrströn tunnusti, että he lauloivat nimelle "Margareta" mutta tässä hän säilyttää  todellisen kohteensa nimen: Charlotte. 

Mikäpä kauniimmin sopisi Ystävänpäivän romanttiseen tunnelmaan kuin Ehrströmin runomuotoon puetut piilotetut kohteliaisuudet pienelle somalle Hovinkartanon neiti Charlotta Gripenbergille heinäkuisena päivänä 1811.


Lähteet:
Eric Ehrström: Hämeen sydänmailla. Matkapäiväkirja 1811. SKS Hämeenlinna 2007, suom. Maija Hirvonen
Eric Ehrström: Ylioppilaan sotapäiväkirja 1808. SKS Jyväskylä 2008, suom. Maija Hirvonen

Otsikkokuva: Hovinkartanon vanhin päärakennus 1700-luvulta
Muotikuva: Fashion plate, promenade dress 1812, wikimedia commons
Lehtileike: Finlands Allmänna Tidning 23.9.1834